Moi kaikki! Noi isot pedot päästi minut tänne blogiin ihan itse kirjoittamaan ja esittäytymään. Minun nimeni on Ei, Ei Sinne. Vai Pandako se sittenkin oli? Ei noista ota selvää, mutta noita nimityksiä minä ainakin paljon päivisin kuulen.


Olen kuulemma tosi ihana, mutta välillä myös oikea rasavilli. Tässä viime päivinä on tullut vedettyä sellaista hepulirallia pitkin kämppää, että äippää hirvittää. Juoksen kuulemma kuin päätön kana ja törmäilen täysillä seiniin ja jalkoihin. Kerran kurvasin vitosvaihde päällä ihan täpöt äipän jalkoja päin ja lensin vauhdilla pyllylleni. Mutta matka jatkui samantien.

Minusta on kiva pomppia poikittain ympäri huonetta ja ravata Wallun perässä. Me pojat ollaan tosi paljon nyrkkeilty ja leikitty muita poikien leikkejä. Toi Kisu on vissiin liian hieno leidi tollasiin rajuihin leikkeihin. On sekin pari kertaa mun kanssa leikkinyt, mutta muuten se tuijottaa niillä hypnoottisilla silmillään vähän pidemmältä ja leikkii sitten tyttöjen leikkejä yksin tai äipän kanssa.

Olen muuten huomannut, että tolle Kisulle ruoka on aika tärkee juttu. Ei kantsi yrittää sen kupille kun se syö. Saa nimittäin aika mojovat sähinät päin naamaa. Enkä minä muutenkaan oikeen viitsi tuota Kisua ärsyttää, se kun tuntuu olevan niin herkkähipiäinen. Joten härnään sitten tota Wallua senkin edestä. :) Välillä silläkin kyllä taitaa mennä hermot minnuun, kun se sähisee ja kiroo rumasti, eikä se aina halua otella mun kanssa. Sit täytyy leikkiä leluilla tai hepuloida yksin ympäri kämppää.

Kaikki sellaset keppilelut minkä päässä on jotain höyheniä tai jotain muuta sälää, on tosi kivoja. Ja tää kät dänsseri on kans aika kiva juttu. (Hihii, oon hännätön tässä kuvassa)

Kyllä mä sitten välillä maltan ihan rauhoittuakin, äipän ja isojen petojen helpotukseksi. Pakko se on välillä ladata akkuja, että jaksaa sitten seuraavalla kerralla riehua vielä enemmän. Joskus alkaa ihan kesken leikkienkin ramasemaan.


Minä saan myös silloin tällöin olla ihan yksinäni äipän kanssa täällä touhuamassa, kun nuo isot pedot katoaa jonnekin Ulkotarha nimiseen paikkaan useamman kerran päivässä ja saattaa olla siellä monta tuntiakin. Tuolta yhdestä ovesta ne ramppaa. Minä en ole siihen Ulkotarhaan vielä tutustunut, enkä tiedä mikä se sellanen oikeen on, mutta kyllä minäkin kuulemma sinne sitten pääsen. Jotain jännää ja mielenkiintoista se varmaan on, kun nuo kaksi siellä tuntuu viihtyvän.

Mutta nyt minun on aika mennä äipän kainaloon nukkumaan kunnon yöunet. Ens kertaan!