Tutustuttiin Wallun kanssa heti tohon uuteen kuljetuskassiin ja mie rakastuin siihen ensisilmäyksellä! :) Muutenkin tykkään hyöriä ja pyöriä kaikenmaailman kasseissa ja laukuissa, niin täähän oli oikee unelma. Kehräsin koko ajan ihan hirmuisesti kun tutkin laukkua ja pistin sinne maaten. Vaikka miun ilmeeni voisi kertoa jotain muuta, niin oikeasti rakastuin tuohon laukkuun ylikaiken ja siellä oli ihana ola, pyöreet ihmettelevät silmät nyt vaan kuuluu mun perusilmeeseen. ;)
Iiiiihana!
Äippä alkoi jotain urputtamaan, että Wallunkin täytyisi saada siihen tutustua, kun sitä varten se muka vähän ostettiin ja jouduin sitten luovuttamaan laukun Wallulle vähäksi aikaa, vaikka jätkää ei yhtään edes kiinnostanut se. Se olis heti vaan halunnut tulla pois sieltä, eikä ymmärtänyt yhtään kuinka mukavaa siellä on. Mie vaan ihmettelen vieressä ja odottelen malttamattomana omaa vuoroani taas.
Tuu pois jo! Mun vuoro!
Kuten ilmeestä voi päätellä, ei tainnut laukku olla Wallun mieleen, eli saas nähdä voiko se tuollakaan matkustaa, vaikka onkin isompi ja mukavampi kuin tuo vanha kuljetusboxi. Ilmeisesti se on Wallulle siltinkin liian pieni, se kun ei yhtään tykkää ahtaista paikoista, eikä siksi ole pystynyt vuosiin matkustamaan boxissa.
Mutta minulle tämä laukku kelpaa vallan mainiosti, jos Wallu ei tätä halua. Olen tämän nyt hyväksi todennut ja tahdon kyllä matkustaa tässä jos suinkin mahdollista.
Isketään kaksi hiirulaista yhdellä tassulla ja osallistutuaan näillä kuvilla myös Kissakuvahaasteeseen, vaikkei näissä kuvissa vielä laukun kanssa matkalla ollakaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.