Tutkimusmatkailua voi harrastaa kätevästi myös kotona, ei tarvitse lähteä välttämättä minnekään ulkomaailmaan seikkailemaan. Ei tarvitse kuin vähän mielikuvitusta ja omasta kodista löytyy vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa.

Tuossa joku aika sitten tutkiskelin vähän yhtä pahvilaatikon kantta tarkemmin. Huomasin siinä loistavan piilopaikan, jonne oli pakko päästä.

Vähän hankalaa tää on, kun laatikko liikkuu eteenpäin kun sinne alle yrittää kaivautua.

Mutta minähän en luovuta, näin sitä mennään!

Kukkuu! Täällä sitä nyt ollaan. Aivan loistava piilopaikka. Nyt kun vaan se Kisu tulisi tänne, niin voisin tehdä yllätyshyökkäyksen pahaa-aavistamattoman uhrin kimppuun.

Mutta ei se Kisu sitten tullut, kun sillä oli päivittäisten kauneusunien aika takan päällä omassa pilvilinnapedissään. Joten en mäkään sitten kauaa tuolla laatikon alla jaksanut olla, vaan lähdin lätkimään ja etsimään uusia seikkailuja.

Tänään päätin leikkiä vuorikiipeilijää. Mun pöydälle (huom! mun! siinä pöydällä me saadaan olla ja katsella pihalle, joten se on sitten mun) oli kasattu jotain typeriä keinun pehmusteita. Olin niitä siinä jo jonkin aikaa harmitellut, kun ne oli siinä ikkunan edessä ettei pässsyt reviiriä siihen suntaan tarkkailemaan. Mutta (äipän suosioisella avustuksella) kapusin huteran pehmustekasan päälle ja sieltä vasta hyvät näkymät pihalle olikin!
Olenpas mä korkealla, täältä katsottuna kaikki näyttää vähän erilaiselta.

Ai että pitäisi vähän poseerata. En mä tiedä viittiikö.

Mutta nyt riitti tää vuorikiipeily, mä lähden nyt ulkotarhailemaan, soon moikka ens kertaan!