Viidakon Kuningas oli tänään taas reviirintarkistuskytiksellä olohuoneen ikkunalla. Piti silmä kovana herkeämättä kytätä reviirin rajaa, ettei vaan pääse kutsumattomat vieraat yllättämään. Olin hyvin maastoutunut, ettei viholliset äkkää mua.

Ja kuinka ollakaan! Havaitsin tunkeilijan kävelevän reviirini läpi ja syöksyin äkkiä toiseen ikkunaan seuraamaan tunkeilijan matkaa.

Mihin se meni?!

Ahaa tuolla se on! Tule tänne niin näytän kuka on Kingi!

Syöksyin äkkiä taas toiselle ikkunalle, kun tuosta ei enää nähnyt tunkeilijan perään. Äipän kamera sattui ihan vahingossa laukeamaan juuri sillä hetkellä kun hyppäsin pöydältä sängylle, joten tällainen vahinkolaukaus tällä kertaa. Vauhti on hurjaa aina kun huomaan tunkeilijan. Silloin saa ihmiset väistyä alta pois kun syöksyn ikkunasta toiseen.

Kävin vielä muutaman ikkunan läpi ja yritin paikallistaa mihin tunkeilija hävisi, mutta uskon sen luikkineen häntä koipien välissä karkuun, kun näki hurjan viidakon tiikerin kyttäävän ikkunassa.

Tuo mustavalkoinen pullukkapantterini oli tästä välikohtauksesta autuaan tietämätön, siellä se vaan veteli sikeitä takan päällä omassa pedissään. Mutta tää onkin tämä miehen homma taata naisväelle turvalliset oltavat, ettei pikku pullukan tarvitsisi pelätä ilkeitä tunkeilijoita, saa sitten ihan rauhassa keimailla ja söpöillä, vähän niinkuin tähän malliin:


Tänään oli taas äipällä lihan paloittelupäivä. Pakkaseen päätyi annospusseissa mm. broileria, maksaa ja sydäntä. Ja arvatkaa mitä! Sain pitkästä aikaa mun superhypermegaherkkuruokaani, nimittäin tuoretta maksaa! Ai että, se oli ihan tajuttoman hyvää. Maksa on aina ollut mun lempparia ja nyt se vasta hyvältä maistuikin kun ei ollut pitkään aikaan syönyt tuon erikoisruokavalion takia.

Ja miksikö minä sitä nyt sitten sain? No siksi, että maksa on ainoa ruoka joka ei Kisulle ole oikein koskaan maistunut ja tällä kertaa kun äippä sitä pitkästä aikaa osti, se ei maistunut Kisulle sitä vähääkään mitä ennen. Ehkä yhden palan söi ja loput minä sain sitten vedellä napaani. Eikö olekin aika uskomatonta, että tolla suursyömäri-ruoka on elämäni-pullukalla voi olla jokin ruoka jota se ei suostu syömään lainkaan? Ja vielä kun kyseessä on maailman paras ruoka, niin ei voi kuin ihmetellä!

Pakkasessa on nyt sitten aika monta pussia tota maksaa ja minä saan ne sieltä kuulemma pikkuhiljaa syödä, jos ei Kisulle jatkossakaan maistu. Toivottavasti ei maistu, minä syön ne kyllä mielelläni. Voisin syödä maksaa vaikka joka päivä, siihen ei tarvitsisi lisukkeeksi kuin kuivaruokaa, niillä eväillä pärjäisin mielestäni oikein hyvin, äippä tosin voi olla eri mieltä.