En kyllä jaksa ymmärtää tota Wallua taaskaan, että miten se jaksaa niin paljon stressata noista reviiriasioista. Tuona samana iltana, kun se noita kissoja pois ajoi ja melkein sen koirankin, tuli vielä yksi punaraidallinen kissa meidän pihaan ja Wallu meni siitäkin ihan sekaisin. Se huusi ulkotarhassa ihan kuin henkeä vietäisiin kunnon kissatappelussa konsanaan. Äippä pelästyi ihan hirveästi ja juoksi äkkiä ulkotarhan ovelle, että mitä nyt tapahtuu ja siellä se Wallu kiroili sille punaiselle kissalle, joka ihan rauhssa vaan käveli meidän pihalla, eikä välittänyt Wallun huutelusta tuon taivaallista. Äippä sen sitten hussutti pois ja päästi Wallun sisälle rauhoittumaan. Sieltä se tuli tarhasta kaikki karvat pystyssa ja silmät pyöreenä ja häntä paksuna ihmettelin mitä on tapahtunut.

Kuten sanoin, minä en jaksa tuollaisista stressata, otan ihan rennosti. Tuossa yksi ilta oli niin kivat leikit meneillään, että leikin tuoksinnassa muksahdin pyllylleni ovea vasten ja huomasin, että siinä onkin hyvä olla. Joten vähän aikaa otin sitten ihan rennosti vaan. :)

Pian oli kuitenkin taas terästäydyttävä ja keskityttävä höyhenettömän höyhenkepin metsästykseen.
Kuva on vähän tärähtänyt, kun äippä ei ehtinyt kunnon kameraa ottaa, vaan kuvasi tolla pikkukameralla. Mutta eiköhän tuosta toi kepille säksätys välity. :)

Nyt on taas niin nätti ja lämmin päivä, että taidetaan Wallun kanssa hengata koko päivä taas ulkotarhassa. :)