Vuoden vaihteessa sai kuunnella taas aikamoista pauketta ja rätinää. Äippä ei ollut kotona silloin, joten oltiin Kisun kanssa noiden muiden ihmisten kanssa ja katseltiin ikkunasta raketeita välillä. Ikinä en ole raketeita pelännyt, en edes pikkupoikana ekana uutena vuotenani, mutta täytyy myöntää että tällä kertaa tuli pari kertaa muristua sille paukutukselle kun meni hermot. Kuljin ikkunalta toiselle ja murisin raketeille ja sitten saikin taas keskittyä muihin puuhiin. Kisu ei piitannut niistä ollenkaan. Aluksi vain tuijotti Isoilla pyöreillä silmillään ulos, mutta sitten ei välittänyt enää.

Loppuun vielä kuva kauniista silmistäni, kun äippä sai pukilta jotain ihme rinkuloita isoon kameraansa, jolla saa otettua kunnon lähikuvia ja tuli kai se heti sohimaan mun naamaani.

Katse tulevaisuuteen ja uuteen vuoteen.

(Silmästäni voi nähdä äipän heijastuksenkin ;)