Eilen äippä lähti pitkästä aikaa mun kanssa iltalenkille. Kivaa, kun se
kerrankin oli kotona perjantai-illan ja jaksoi vielä lähteä mun kanssa
reviirin tarkastuskierrokselle. :) Voi että mä nuuskein ja haistelin
kaikki vakiopaikat läpi ja haistelin naapureiden kissojen viimeisimmät
viestit ja merkkasin tietenkin oman reviirini.
Käytiin äipän kanssa tuolla pellolla ja läheisessä maastossa
lenkkeilemässä ja voi jestas että toi äippä on ihan mahdoton, sitä sai
hävetä silmät päästään. Kello oli jo aika paljon kun me lenkille
lähdettiin ja äippä valitti että se ei nähnyt yhtään eteensä (mulla ei
tietenkään ollut mitään ongelmia näkemisen kanssa). Heti ekaksi kun me
tuonne maastoon mentiin, se käveli sokkona puuta päin ja koko ajan
kompuroi risuissa ja käveli puun oksia päin. Pari kertaa se käveli
muakin päin ja potkaisi mua vahingossa. Ei hyvää päivää! Mun oli pakko
kävellä ripeästi sen edellä ja johdattaa se sieltä pois, en viittinyt
mennä syvemmälle tuonne pikkumetsään, koska muuten äippä olis kuitenkin
sotkeutunut narun kanssa johonkin puskaan, kun ei kerran mitään eteensä
nähnyt.
Jos olisi lumi maassa, äippäkin näkisi paljon
paremmin eteensä, eikä sitä tarvitsisi tuolla tavalla hävetä. Sitten
kun kotiin päin käveltiin, päätiin laittaa laiskimus-äippään vähän
vauhtia ja lähdin täysillä ravaamaan peltotietä pitkin! :D Äipällä oli
kyllä hommaa että pysyi mun perässäni ja jos se erehtyi menemään ohi,
mun piti äkkiä kiilata sen jalkojen eteen ja heittäytyä maahan
kierimään, niin että se meinasi pari kertaa kaatua oikein kunnolla,
hih. :D
lauantai, 16. joulukuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.