Aamulla pihalta kuului ihan kauheaa jylinää ja jyrinää. Mun kauneusunet
keskeytyi kun eihän siinä melussa pystynyt ollenkaan nukkumaan. Ja oli
se aika jännääkin se meteli, että täytyi hakeutua äipän seuraan. Wallu
oli silloin pihalla ja äippä meni sitä sitten päästämään sisälle, kun
epäili ettei viihtynyt siinä metelissä ulkona. Ja kyllähän se sieltä
aika vauhdilla tuli sisälle, vaikka väitti kyllä ettei pelännyt sitä
ääntä, vaan että se meteli vaan haittasi vihollisten kyttäämistä niin
ettei pystynyt keskittymään.
Ja jos joku ihmettelee että mitä toi meteli oli, niin äippä kertoi
sellasta että ne oli jotain lentokoneita, jotain hävittyjiä tai jotain,
jotka lenteli tossa lentokentän lähellä. Niitä oli varmaan ainakin
sata! Äippä väittää että liiottelen, mut ihan varmaan niitä oli niin
paljon. Niin kamalaa jylinää ne piti. Tuossa on kuulemma joku
lentokenttä parin kilsan päässä pellon toisella puolella ja niitä
koneita lentelee tästä meidän ylitse aina vähän väliä. Kyllähän me
siihen ääneen ollaan jo totuttu mutta noi tämänpäiväiset piti niin
kaameeta meteliä, että täytyi oikeen pysähtyä kuuntelemaan ja
ihmettelemään.
keskiviikko, 25. lokakuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.