Aamulla pihalta kuului ihan kauheaa jylinää ja jyrinää. Mun kauneusunet keskeytyi kun eihän siinä melussa pystynyt ollenkaan nukkumaan. Ja oli se aika jännääkin se meteli, että täytyi hakeutua äipän seuraan. Wallu oli silloin pihalla ja äippä meni sitä sitten päästämään sisälle, kun epäili ettei viihtynyt siinä metelissä ulkona. Ja kyllähän se sieltä aika vauhdilla tuli sisälle, vaikka väitti kyllä ettei pelännyt sitä ääntä, vaan että se meteli vaan haittasi vihollisten kyttäämistä niin ettei pystynyt keskittymään.

Ja jos joku ihmettelee että mitä toi meteli oli, niin äippä kertoi sellasta että ne oli jotain lentokoneita, jotain hävittyjiä tai jotain, jotka lenteli tossa lentokentän lähellä. Niitä oli varmaan ainakin sata! Äippä väittää että liiottelen, mut ihan varmaan niitä oli niin paljon. Niin kamalaa jylinää ne piti. Tuossa on kuulemma joku lentokenttä parin kilsan päässä pellon toisella puolella ja niitä koneita lentelee tästä meidän ylitse aina vähän väliä. Kyllähän me siihen ääneen ollaan jo totuttu mutta noi tämänpäiväiset piti niin kaameeta meteliä, että täytyi oikeen pysähtyä kuuntelemaan ja ihmettelemään.