Meidän juhannukseen ei mitään ihmeempiä kuulu, ollaan vaan ja riehutaan. Ja äippäkin on sittenkin meidän kanssa kotona. Eilen se lähti jonnekin juhannuksen viettoon, mutta tuli tänään jo takaisin flunssan kourissa. Joten nyt se on sitten meijän kanssa täällä, mikä on oikein kiva. Harmi vaan että siitä ei kyllä oikeen leikittäjäksi ja seuraksi oo, muuta kun nukkumaseuraksi, kun ei se jaksa muuta.
Olen muuten ulkoillut ahkerasti Wallun ja Kisun kanssa ulkotarhassa. Päivittäin minä siellä olen niiden kanssa ja se on kyllä oikein kiva paikka. Siellä voi kuulostella kaikkia jänniä ääniä ja katsella lintuja sun muita.
Äippä oli just ottamassa musta söpöilykuvaa, kun toi Wallu tuli yhtäkkiä läppäsemään naamaan. :D En mä tiiä mikä sitä kiukutti, mutta mie en ollut moksiskaan. Ei noita aina ymmärrä, välillä ne on kivoja painikavereita mutta välillä niillä taitaa vielä mennä hermot muhun ja sitten ne kiroo. Mut mua ei paljon niiden kiroilut ja kiukuttelut hetkauta, oon vaan niinkuin ei mitään.
Olen löytänyt tällaisen oikein kivan makuuplätsin itselleni lehtipinon päältä. Noi isot pedot ei tähän mahdu, ni tää on sitten mun paikka. Välillä noi lehdet lentää lattialle, kun ampaisen siitä vauhdilla pois.
Välillä täytyy vähän koittaa kynsiä mattoon.
Mutta ei mulle voi mistään suuttua, oonhan söpö. :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.