Eilen illalla tänne sitten saapui tuollainen pieni rääpäle nimeltään Panda, virallisesti Kisompa's Giancarlo. Kova poika murisemaan heti kun yritin lähestyä ja tehdä tuttavuutta. Jos liian lähelle menin, nosti se karvat pystyyn ja murisi kuin mikäkin. Mut pakkohon mun nyt on selvittää, että mitä tyyppejä mun reviirille oikeen lappaa ja kyl mä pari kertaa sit hiivein sen selän taakse haistelemaan sitä niin ettei se huomannut. Mut heti jos se huomaa että oon lähellä niin murina alkaa. Mua vähän ottaa päähän toi välillä, kun toinen vaan murisee ja oonpa mäkin sitten tänään muutaman kerran sille sähähtänyt.

Ekan kerran kun yritin lähestyä sitä, se nosti karvat pystyyn ja metelöi, joten peruutin sitten hieman taaemmas.

Kisu ei ilmeisesti ole Pandan mielestä niin pelottava, kun se saisi tulla vähän lähemmäs mutta Kisu sitten taas ei kovin lähelle halua mennä. Se katselee tilannetta vähän pidemmältä. Mut oli sen ilme näkemisen arvoinen kun se näki ton rimpulan ekan kerran.

"Äiti mikä TOI on? Ei kai se tänne jää?!"

Pandalla riittää kaikkea ihmeteltävää uudessa kodissa. Äipän kamerakin oli aluksi aika pelottavan näköinen kapistus, mutta nopeesti se siihen tottui kun äippä heiluu sen kanssa koko ajan vieressä. ;)

Kova poika se on leikkimään. Heti eilen illalla, kun oli vähän tutkinut paikkoja, alkoi se leikkimään höyhenkepillä.


Tänään se on jatkanut leikkejä ja tutustumista. Enää se ei murisekaan niin paljon, kun tullaan lähelle.


Ja kauheesti asiaa sillä on, mutta sen miu´unta on ihme piiperrystä.

Juuri päikkäreiltä heränneenä