Haasteen aiheena puu.

Ei viitsitty tähän haasteeseen osallistua meidän raapimapuun kanssa, joka tuossa eteisessä ulko-oven lähettyvillä kököttää, vaan esittelen mielummin tuon paljon mielenkiintoisemman ja hauskemman kiipeilypuun, joka löytyy meidän pihalta. Tai itseasiassa niitä puita on kaksi samanlaista, mutta toinen on paljon tuuheaoksaisempi, eikä äippä tykkää päästää mua sinne kiipeilemään, kun sitten on flexi kuulemma ihan sotkussa ja sekaisin puun oksissa.

Eli kyseessähän on tämä ennenkin hehkuttamani kiipeilypuu, jonka päältä on mahtavat näköalat reviirilleni:

Näin sinne kiivetään (oho, olenpas muuten laiha tossa kuvassa kun katsoo tosta remmien kohdalta. Olen tosta kyllä jo vähän saanut enemmän massaa luiden päälle, joten ihan noin luikku en enää ole)

Täältä pystyy hyvin tähystämään ympärilleen

Ei tää kauan tollasena kaljuna pysynyt, kun sitten se kasvatti tollaset tuuheat oksat, mutta mahtava kyttäyspaikka se on edelleenkin, nyt sieltä pystyy salassa kurkkimaan ympärilleen, eikä tunkeilijat huomaa mua. (Tosin ne kyllä varmaan huomaa ton vieressä seisovan äipän, vaikkeivat mua näkisikään, eli ei tää piilopaikka ihan pääse oikeuksiinsa, kun äippä läsnäolollaan pilaa senkin).

Tää talvi on ollut kyllä ihan kummallinen. Välillä sataa lunta, sitten se pysyy ehkä päivän maassa ja sulaa samantien pois. Olisikohan pisin luminen kausi tänä talvena täällä vajaan viikon kestänyt, sitten on kaikki taas sulannut pois. Tänäkin aamuna oli yön jäljiltä maa valkoinen, mutta päivällä oli ihan lumetonta taas jo. Ihan kummallista. Kyllä silloin kun minä olin nuori poika, niin talvet oli lumisia ihan koko talven ja kyllä sitä lunta olikin. Tää on nyt kyllä jotain ihan omituista tällanen talvi.

Tiettekö muuten mitä. Kisu oli eilen ulkotarhassa mun seurana! Sen edellisestä ulkotarhakäväisystä olikin kulunut varmaan jo parisen kuukautta. Kyllä ihmeteltiin äipän kanssa, että ihanko tosi meidän pullaperseKisukin on muka nokkaansa pihalle työntämässä ja niin se sitten tosiaan tuli mun kanssa ulkoilemaan, vaikka vähän kyllä mietiskeli että viitsiikö sinne mennä. Oli ihan kivaa, kun oli seuraa siellä, koko talven kun olen siellä yksinäni reviiriä kytännyt.