Wallu on tässä lähiaikoina ominut tätä blogia ihan liikaa itselleen, mutta nyt minä naisen oikeudella otan ohjat omiin siroihin tassuihini ja tulen tuomaan blogiin taas tyttömäistä energiaa. Wallun machoilua on kuultu jo ihan riittämiin, nyt on miun vuoro kertoa kuulumisia välillä!

Kuten Wallu taisikin jo mainita, jouduin minä taas laihiksella. Viime vuonna näihin aikoihin minulla viimeksikin laihis alkoi ja kesän lopulla olin kilon kevyempi, mutta nyt on melkein kaikki tullut takaisin ja taas äippä yrittää saada minua vähän sutjakammaksi. En tee sitä sille liian helpoksi. Minkäs sille mahtaa, että ruoka nyt vaan on niin vastustamatonta ja jos Wallu kerran ei syö kerralla kaikkea ruokaansa, niin tietty ne loput on sit minua varten! Äippä ei ole samaa mieltä ja nostaa Wallun kupit aina pois mun ulottuvilta heti kun Wallu on lopettanut syömisen. Se on oikea haukka, kun se kyttää meidän ruokailua.

Ja sit täytyy kertoa sellanen juttu, että täällä meillä on käynyt tosi epäilyttäviä miehiä! Ensin tossa jokin aika sitten tuli joku mies ja kantoi äipän kanssa meidän sinisen nojatuolin autoonsa, lykkäsi äipälle rahaa kouraan ja ajoi pois. Siis mitä! Nojatuolivaras iski ja äippä vielä auttoi siinä puuhassa. Nyt meillä ei oo enää sinistä nojatuolia, joudutaan tyytymään tohon yhteen ja on se on ihan tyhmää, eihän me siihen molemmat mahduta, kun Wallu on tuollainen läheisyysvammainen.
Joku uus sohva meillä kyllä on, mutta se on ihan tylsä, eikä siinä kuulemma oikeen sais olla (niinkuin me edes haluttais!). Ihan hyvän makuiset kulmat siinä sohvassa kyllä on, mutta niiden pureskelu oli heti tosi iso nou nou.

Tässä kuvassa jossa mie tsekkaan Wallun reviirin tilannetta sen vedellessä päikkäreitä, näkyy tuota uuden sohvan kulmaa vähän mitä maistelin. Voisin alkaa uhkailemaan äippää, että mikäli se pistää miut liian tiukalle laihikselle, syön kostoksi sohvan

Ja sit joku päivä kävi vielä pelottavampi tyyppi, nimittäin joku nuohooja! Se kävi takan kimppuun ja huudatti sellaista tosi kovaäänistä pölynimuria ja mie olin ihan paniikissa mennyt vahingossa takkahuoneen telkkarin taakse piiloon, eli siinä se nuohooja sitten nuohosi ja huudatti imuriaan ihan mun vieressä, ennen kuin miuta tultiin sieltä pelastamaan, kun noi tajusi missä olin. Mutta en mie kyllä tehnyt sitä pelastusoperaatiota yhtään helpoksi noille. Nykyään oon aika varautunut, kun ovikello soi, ettei taas tuu jotain outoja miehiä.


Meillä oli muuten Wallun kanssa eilen pieni matsi saunan ylimmän lauteen hallitsijan paikasta. Yleensä Wallu aina makoilee siellä ylhäällä ja minä hengailen lattialla, mutta nyt miun teki mieli kivuta korkeemmalle ja menin ylimmälle lauteelle. Wallu oli heti haastamassa matsiin ylälauteen herruudesta ja niin me sitten otettiin pientä nyrkkeilymatsia. Mie läiskein Wallua sieltä ylälauteelta ja Wallu tökki mua siitä keskilauteelta seisoen. Äippä tuli saunan oven taakse kurkkimaan, että mitä me siellä oikeen kolistellaan ja sitä huvitti meidän hassun näköinen nyrkkeilymatsi. Vetäisin pari vasenta koukkua ja oikeata suoraa ja sitten Wallu heittäytyi kyljelleen makaamaan keskilauteelle, eli minä julistin itseni matsin voittajaksi ja ylälauteen haltijaksi! :)

Kauaa en tosin saanut olla ylälauteen hallitsijana. Seuraavaksi Wallu tuli totisemmalla otteella vaatimaan ylälauteiden herruutta itselleen, enkä mie halunnut mitään kunnon painimatseja ottaa, joten antauduin sitten suosiolla.
Mut ei se mitään, viihdyn oikeastaan paljon paremmin lattialla ihanan lattialämmityskohdan päällä.

Täs mie vähän venyttelen :)

Ja sitten vielä pitkän sepustuksen päätteksi: