Tulipas meille pitkä joulutauko, vaikka mitään taukoa ei suunniteltu pitävämme, mutta niin vain pääsi käymään. Tästä voi taas kerran syyttää tota äippää. Ei se ehtinyt lomalla koneella istuskella, eikä joinakin päivinä edes avannut tätä koko rakkinetta, joten ei siinä paljon kuulumisia päässyt kertomaan. Nyt vasta kun vuosi on jo vaihtunutkin, päästään vasta kertomaan meidän joulusta.

Saatiin joululahjaksi paljon leluja. Belgian kavereiden paketista ilmestyi toinen toistaan ihanempia hiirulaisia ja palloja ja äipältäkin saatiin vielä muutamat hiiret ja pallot, joten rieumua riitti joulupäiville, kun kymmenet hiiret pyörivät pitkin kämpän lattioita. Ai että miten kiva niillä oli aina iltaisin leikkiä kuusen alla ja jouluaattona niitä oli kiva piilotella lahjapapereiden alle ja tehdä suuria syöksyjä sinne. Wallukin innoistui aina iltaisin hurjiin hiirileikkeihin.

Kuusi meille tuli poikkeuksellisesti jo lauantaina ja siinäpä sitä riitti taas ihmeteltävää ja nuuskittavaa. Heti samana iltana tiputin parit kuusen pallot lattialle ja kuusen kynttilätkin sammutin vetämällä johdon irti seinästä. Siinä asiassa otin opikseni, etten enää sammuta kynttilöitä puremalla johtoa poikki, kuten viime jouluna. Siitä sai nimittäin aika ikävän sähköiskun, ei kannata kokeilla.

Jouluaattona kuusen alle ilmestyi paljon lahjoja, joita tutkin aivan innoissani ja yritin etsiä mikä on minun pakettini. Äippä kielsi minua riehumasta pakettien joukossa ja vaikka kuinka katselin Saapasjalkakissan silmin surullisen näköisesti, ei lupaa herunut.

Mutta ei se mitään. Löysin kivan paperikassin, jossa oli ihana pyöriä sen aikaa kun odottelin lahjojen avaushetkeä.

Wallua ei jouluhömpötykset paljon kiinnostanut, vaan jätkä otti rennosti nojatuolillaan maaten ja minun touhuja katsellen.

Saatiin molemmat oikein kunnon herkkuateriat; kanaa ja maksaa. Wallu varsinkin oli onnessaan omasta maksa-annoksestaan ja kylläpä uni maittoi tuon aterian jälkeen. Syömisen ja lahjojen availun jälkeen oli aika ottaa rennosti.

Välillä pitää vaihtaa puolta.

Wallu-komistus ruokalepoa viettämässä, rusetti kaulassa tottakai.

Vuosikin tuossa vaihtui ja kerrankin äippä oli vuoden vaihteen kotona, ei tosin yksinään meidän kanssa vaan kera reilun kymmenen kaverinsa kanssa. Vaikka saimmekin olla rauhassa omassa huoneessa poissa vieraiden jaloista, minua vähän pelotti nuo kovaääniset vieraat. Wallu otti paljon rennommin ja teki muutamien vieraiden kanssa tuttavuuttakin. Minä pysyttelin visusti piilossa ja vaikka äippä kävi välillä juttelemassa ja rauhoittelemassa ja ruokaa tarjoamassa, en pystynyt rentoutumaan. Minä en tuollaisista meluavista vieraista välitä, mutta onneksi niitä täällä todella harvoin noin paljon kerralla käykin - juuri meidän takia.

Mutta nyt toivotamme hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille blogimme lukijoille. Aletaan varmaan ensi viikosta lähtien kirjoittelemaan kuulumisia taas useammin, kun äipälle tulee paljon luppoaikaa, ettei tiedä mitä sillä vapaa-ajalla muuta tekisi. Hyvä juttu meille. :)