Siinä jää päiväunet ja kyttäyskeikat kakkoseksi, kun hiiret aloittaa rapistelunsa. Ihan pakko höristää korvia äänen suuntaan ja katsella niskat kenossa kattoon päin ja paikallistaa mistä ne äänet tulee. Ihan paras paikka hiirten kuunteluun on toi lipasto, joka ennen baitewei oli kissoilta kiellettyä aluetta, mutta jonka minä valtasin niin ettei äipällä ole enää sanavaltaa tässä asiassa. Vaikka kuinka mua kieltäisi siinä olemassa, menen siihen joka tapauksessa koska siinä on paras kuuntelupaikka. Ja niin se äippä sitten tajusi luovuttaa ja antaa mun hengailla lipastolla.
Tässä me ollaan Kisun kanssa molemmat tultu kuuntelemaan vintin ääniä.
Kisukin kuuntelee niin tarkkaavaisena. (Pakko sanoa tähän väliin, että on toi nainen viiksikarvat vieköön mahdottoman kaunis!)
Häippäsin lipaston päältä, kun alkoi äänet vaieta, mutta pian alkoi rapina taas ja pakko oli höristellä korvia takaisin äänen suuntaan.
Tänään nuo hiiret pitivät niin mieletöntä meteliä, että jopa tuo äippä kuuli kuinka hiiret kipittivät pitkin vinttiä ja rapistelivat siellä täällä. Ihan kuin jotkut hiiriolympialaiset olisivat tänään tuolla meidän vintillä ollut, sen verran pitivät sitä metakkaa!
Kisukin kuunteli silmät pyöreenä tarkkaavaisesti olympialaisten etenemistä
Mutta vaikka kuinka mielenkiintoisia ääniä vintiltä kuuluukaan, niin pakko on meikäläisen vähän poseerata välillä, kuuluu meitin tapoihin
Mutta sitten oli pakko palata takaisin kytispaikalle kuuntelemaan mikä olympialaji oli seuraavana luvassa, 10 metrin juoksua, pituushyppyä vai kenties pahvilaatikon pureksintaa
Kisukin arvuutteli menossa olevaa lajia
Mutta ei meidän hiirijahti tähän vielä lopu, tämä on vasta alkua. Kakkososassa luvassa vähän enemmän äksöniä, silloin päästään jo askelman lähemmäs vinttihiirulaisia. Siihen asti, tämä kolli kuuntelee tarkkaavaisena vintin elämää ja laatii sotasuunnitelmaa niiden päänmenoksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.