Wallu on ollut parina päivänä todella ilkeä. Siis todella. Se kiusii minua melki joka aamu, kun tullaan ulkotarhasta sisälle. Kaikessa rauhassa vaan leikin tai nökötän paikallani, aina se tulee minun kimppuun ja yrittää painia. Mutta kun minua ei kiinnosta. Se sattuu. Eikä Wallu ymmärrä, että minuun sattuu enkä halua painia vaikka sähisen ja murisen ja huudan lopettamaan. Se vaan puree lujempaa. Saan sen lopettamaan hyppäämällä turvaan jonnekin johon ei saisi mennä, yleensä keittiön tuolille. Sitten se lopettaa.

Tässä eilen aamulla miulla oli tosi kivat leikit tuon punaisen höytyväpallon kanssa, kun se pitkästä aikaa löytyi jemmasta. Keittiöön oli tullut uusi kiva mattokin, jonka alle äippä piilotti pallon ja minä saalistin sen sieltä pois. Uuden maton saa tosi kivasti rytättyäkin.

Mutta sitten se kiusankappale tuli taas minun leikkejä häiritsemään, juuri kun olin sitä palloa tuolta maton taipeesta ottamassa.
660395.jpg

Se alkoi heti uhittelemaan, joten menin vähän kauemmas.
660383.jpg

Sitten kun menin takaisin leikkimään, se tuli taas kyräilemään
660385.jpg

Ja kävi tassuiksi
660386.jpg

Yritin jatkaa leikkimistä, mutta aina se palasi yhä uudelleen takaisin ja sitten se kävi mun selkänahkaan kiinni, niinkuin se tekee joka kerta ja mie en sitten tykkää siitä yhtään.
660387.jpg

Menin maton alle sitä piiloon
660393.jpg

Mutta se kävi taas kiinni
660388.jpg

Onneksi äippä heitti sen ulos ja minä sain jatkaa kivoja leikkejä! Ja kaikki olis taas ihanaa. Jaksoin leikkiä höytyväpallon kanssa vaikka kuinka pitkään, enkä enää miettinyt ilkimys-Wallua.
660394.jpg

En mie oikeen tie, miks se niin kauheesti minnuu kiusii. Ku en mie ees tee mitään. Kai se vaan haluu purkaa jotain energiaansa ja painihalujaan ja käy sitten muhun tassuiks, kun ei pääse enää noiden naapureiden kissojen kanssa tappelemaan. Vaikka se ei kyllä yhtään osaa käsitellä naisia, niin kyllä mie siitä silti tykkään... :)