Tässä eilen aamulla miulla oli tosi kivat leikit tuon punaisen höytyväpallon kanssa, kun se pitkästä aikaa löytyi jemmasta. Keittiöön oli tullut uusi kiva mattokin, jonka alle äippä piilotti pallon ja minä saalistin sen sieltä pois. Uuden maton saa tosi kivasti rytättyäkin.
Mutta sitten se kiusankappale tuli taas minun leikkejä häiritsemään, juuri kun olin sitä palloa tuolta maton taipeesta ottamassa.
Se alkoi heti uhittelemaan, joten menin vähän kauemmas.
Sitten kun menin takaisin leikkimään, se tuli taas kyräilemään
Ja kävi tassuiksi
Yritin jatkaa leikkimistä, mutta aina se palasi yhä uudelleen takaisin ja sitten se kävi mun selkänahkaan kiinni, niinkuin se tekee joka kerta ja mie en sitten tykkää siitä yhtään.
Menin maton alle sitä piiloon
Mutta se kävi taas kiinni
Onneksi äippä heitti sen ulos ja minä sain jatkaa kivoja leikkejä! Ja kaikki olis taas ihanaa. Jaksoin leikkiä höytyväpallon kanssa vaikka kuinka pitkään, enkä enää miettinyt ilkimys-Wallua.
En mie oikeen tie, miks se niin kauheesti minnuu kiusii. Ku en mie ees tee mitään. Kai se vaan haluu purkaa jotain energiaansa ja painihalujaan ja käy sitten muhun tassuiks, kun ei pääse enää noiden naapureiden kissojen kanssa tappelemaan. Vaikka se ei kyllä yhtään osaa käsitellä naisia, niin kyllä mie siitä silti tykkään... :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.