Tässä niitä kuvia. En vaan voi sille mitään, mutta toi poseeraaminen on niin veressä, että pakko on aina välillä mennä johonkin siistiin asentoon ja antaa äipän ottaa musta kuvia. Suurin osa kuvista kun on sellaisia että niissä näkyy vaan mun peräpäätä, niin vastapainoksi täytyy poseerata välillä.
Oon myös hoksannut tollaset kivat tikapuut, jotka naapuri on laittanut autotallin seinää vasten pystyyn. Ekalla kerralla kun ne näin, kiipesin heti parin metrin korkeuteen, sillä välillä kun äiskä käänsi sekunniksi katseensa. Heh, oli sillä hommaa saada mut alas sieltä, kun olisi halunnut kiivetä vielä korkeemmalle ja meinasin vetää tikapuut mukana kun tarrauduin niihin kiinni, äiskän kiskoessa mua alas. :D
Eilen en viittinyt kiivetä niihin, tyydyin vaan taas poseeraamaan.
Mutta sitten löysin yhden toisen vielä kivemman kiipeilypaikan, nimittäin oikein kunnon kiipeilypuun! Voi vitsit, se on just sellanen kiva kun toivois että sellanen olis sisälläkin kun siihen on hyvä raapia ja sinne päälle on kiva kiivetä.
Näin mä sitten kiipesin sinne tähystelemään.
Ja sitten loppuun vielä pieni poseeraus puun päältä. Tonne pitää ehdottomasti mennä toistekin, sen verran kiva paikka se oli.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.