Olen nyt muutamana päivänä leikkinyt ja kuntoillut oikein kunnolla, äipän johdatuksella. Äippä kaivoi esille vanhan moneen kertaan tapetun lelun, keppilelun jonka päässä roikkuu kuminarun päässä hiiri, jolta on karvat ja puolet ruumiista irti raadeltu. Tästä syytän Wallua. Wallulla on aina niin kovat otteet leikeissä.
Äippä väittää että mun täytyis saada vähän kiloja karistettua ja nyt se sitten juoksuttaa ja leikityttää mua oikein kunnolla. Ja ainoa leikki josta tällä hetkellä innostun noin paljon on tuo hiirilelun perässä juokseminen, joten äipänkin on pakko kuntoilla siinä samalla. :D

Tässä minä poseeraan hiirilelun kanssa

Ja tuossa vielä lähikuva kärsineestä hiirestä. :D

Voi että tuon perässä on ihana juosta pitkin kämppää. Meillä on tietty reitti jota noudatetaan. Äippä menee edelle, sitten hiiri ja sitten tulen minä täyttä höyryä perässä. :D Välillä me molemmat väsähdetään ja täytyy pitää huilitaukoja, mutta sitten jatkuu taas.
Töistä tullessaan äippä leikitti mua heti puoli tuntia ja päivän mittaan useaan kertaan ja sitten iltaisin meillä on vielä sellaiset superleikit, jolloin ravataan oikein kunnolla. Wallukin innostuu välillä tulemaan mukaan, se tosin ei juokse lelun perässä, syöksyy vain jostain nurkan takaa ja tappaa hiirtä lisää.

Sitten me käytiin tänään ulkona valjastelemassa, testasin Wallun uusia valjaita. Ensin en uskaltanut lähteä terassilta mihinkään, mutta pian reipastuin ja kävelin seinän vierusta pitkin ja tutkein tuttua kukkapenkkiä. Ruohoakin mutustelin vaikkei se ollutkaan yhtä hyvää kuin kesällä.

Käytiin me Walluakin moikkaamassa kun se oli juuri silloin ulkotarhassa. Wallu ei ensin tunnistanut mua lainkaan ja luuli mua joksikin tunkeilijaksi kun mä hiippailin ulkotarhan seinän vierustaa pitkin ja sitten se syöksyi sieltä ylhtäältä karvat pystyssä Todella vihaisen näköisenä ja hyökkäsi suoraan minua päin (onneksi oli verkko välissä) ja löi tosi kovan lyönnin piikkihansikkaallaan siihen verkkoon. Hui hitsit että mä pelästyin sitä!
Wallukin näytti aika hölmistyneeltä kun se tajusi että se hyökkäsikin vahingossa mun kimppuuni ja sitten se palautui heti normaaliksi ja alkoi kurista ja purista että sekin haluaa valjastelemaan (ja kyllähän sekin myöhemmin pääsi). Hih, jos yhtään on itsesuojeluvaistoa vierailla kissoilla niin en suosittele tulemaan Wallun reviirille. Kun se tuollaisella vauhdilla syöksyy päin ja lyö täysillä niin heikommaltakin menee jalat alta. ;)

Muutama ulkoilukuva vielä. Ruohoa mutustamassa

Ja kukkapenkkiä tutkimassa