Onko mitään ihanempaa (jos ruokaa ei lasketa) kuin mennä illalla äipän
viereen nukkumaan. hurrr. Ensin asettaudutaan äipän kainaloon hyvään
asentoon ja sitten aloitetaan mieletön kehrääminen ja leipominen.
Kainaloa ja käsivartta täytyy leipoa oikein kunnolla ja antaumuksella
ja luoda äippään rakastavia katseita. Leivon ja pöyrin ja hyörin ja
vaihdan asentoa ja leivon joka puolelta ja voi että kuinka ihanaa se
on! Lopuksi vaan halailen äipän kättä ja kehrään todella kovaäänisesti.
Kun uni alkaa painamaan, otan hyvän nukkuma-asennon, mahdollisimman
läheltä äippää tietenkin. Kylki kyljessä on hyvä maata ja äipä
käsivartta voi käyttää tyynynä. Pitkin yötä täytyy vaihdella paikkoja
ja etsiä vielä ihanempia nukkumakohtia. Äipän peiton ja jalkojen päällä
keskellä sänkyä on hyvä paikka. Äippä tosin valittaa että sen paikat
kipeytyy kun se ei voi liikkua kun minä makaan päällä ja usein mun
täytyy luopua siitä paikasta.
Aamulla kun äipän herätyskello soi, menen hurisemaan ja purisemaan
äipän naamaan ja tuhisen korvaan jos se ei heti herää. Kun äippä
raottaa silmiään, alkaa taas kova kehrääminen ja kainalossa leipominen.
Voi että kuinka ihanaa se on.
keskiviikko, 24. tammikuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.