Sarjassamme noloja tunnustuksia, osa 2.
Kröh, siis... Mulla on tollanen aika nolo lempinimi, jonka toi äippä on mulle antanut. Kattokaas kun mulla on tapana pussailla tuon äipän kanssa aika paljon. Ja siksi tätä on aika nolo myöntää, kun mähän siis olen tosi kovis kolli. Ja sen verran täytyy puolustella, että Kisua mä en tollee pussaile (paitsi kun joskus äääärimmäisen harvoin). Mutta nämä meidän ihmismammathan on siitä eri asia, että niitä saa ja pitääkin pusutella kovimpienkin kollien aina silloin tällöin, eikö vain?
Siksi mä tässä nyt kehtaan myöntää mun ja äipän pusuttelutavan, kun uskon että muutkin kollit tykkää noita mameja pusutella tai kiehnata sylissä tai muulla tavalla osoittaa että niistä tykkää. Mä tykkään antaa äipälle oikein kunnon märän pusun suoraan huulille ja joskus se valittaa että mun hengitys haisee ihan kissanruualta, mutta ei se silti oo kieltänyt pusuttelua, taitaa kumminkin tykätä siitä niin paljon. ;)
Että sellasta.. taitaa tämä joulun odotus saada herkistelemään...