Sarjassamme noloja tunnustuksia, osa 2.
Kröh, siis... Mulla on
tollanen aika nolo lempinimi, jonka toi äippä on mulle antanut.
Kattokaas kun mulla on tapana pussailla tuon äipän kanssa aika paljon.
Ja siksi tätä on aika nolo myöntää, kun mähän siis olen tosi kovis
kolli. Ja sen verran täytyy puolustella, että Kisua mä en tollee
pussaile (paitsi kun joskus äääärimmäisen harvoin). Mutta nämä meidän
ihmismammathan on siitä eri asia, että niitä saa ja pitääkin pusutella
kovimpienkin kollien aina silloin tällöin, eikö vain?
Siksi mä
tässä nyt kehtaan myöntää mun ja äipän pusuttelutavan, kun uskon että
muutkin kollit tykkää noita mameja pusutella tai kiehnata sylissä tai
muulla tavalla osoittaa että niistä tykkää. Mä tykkään antaa äipälle
oikein kunnon märän pusun suoraan huulille ja joskus se valittaa että
mun hengitys haisee ihan kissanruualta, mutta ei se silti oo kieltänyt
pusuttelua, taitaa kumminkin tykätä siitä niin paljon. ;)
Että sellasta.. taitaa tämä joulun odotus saada herkistelemään...
lauantai, 2. joulukuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.