Väittävät että minä olen nykyään oikea pieni kiusankappale.
Normaalistihan minä olen kiltteyden perikuva, mutta täytyyhän sitä
kilteimmänkin pikku kissan keksiä välillä jotain pieniä mukavia jäyniä.
Edellisviikolla autoin äippää vähän palapelin teossa. Siinä oli paljon
pieniä erimuotoisia palasia ja niitä oli tosi kiva pureskella ja
jäystää. Kun äipän silmä vältti, hyppäsin pöydälle ja vähän järjestelin
paloja uudelleen ja osan raahasin lattialle. Ei kuulemma apu kelvannut,
kun olin muka vain haitaksi. Höh. Mutta enhän minä siitä vielä lannistu.
Yksi kiva homma on myös tuon äipän koulukirjojen ja papereiden
ryttääminen, pureskelu ja uudelleenjärjestely. Ne paperit on paljon
hienompia tuossa lattialla yhdessä mytyssä ja kirjojen kulmat pitää
ehdottomasti olla pureskeltua mallia. Mutta tämäkin on kuulemma
kiellettyä.
Noh, on mulla muutakin mielessä. Olen nimittäin löytänyt itsestäni
uusia puolia ja innostunut pureskelemaan ohuita sähköjohtoja. :D Tähän
mennessä olen jo poikkassut parit jouluvalot, kaiuttimen johdot ja nyt
tänään uusimpana jonkin tietokoneen johdon, sillä seuraamuksella että
näyttö on nykyään pimeä. Vitsit mä olen hyvä! :D Äipän johtoihin en
uskalla koskea ja se on muutenkin ne ohuimmat johdot piilottanut, etten
pääse niihin käsiksi, mutta kaikki ihmiset eivät ole yhtä viekkaita.
Äippä uhkasi että se ostaa mulle pian jonkun ison koiranluun, jota saan
pureskella, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Ja enkä minä
normaalisti näin ilkikurinen ole, mutta joskus on vaan kiva keksiä
jekkuja ihmisten pään menoksi.
Hmmm... Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?
maanantai, 27. marraskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.