Väittävät että minä olen nykyään oikea pieni kiusankappale. Normaalistihan minä olen kiltteyden perikuva, mutta täytyyhän sitä kilteimmänkin pikku kissan keksiä välillä jotain pieniä mukavia jäyniä.

Edellisviikolla autoin äippää vähän palapelin teossa. Siinä oli paljon pieniä erimuotoisia palasia ja niitä oli tosi kiva pureskella ja jäystää. Kun äipän silmä vältti, hyppäsin pöydälle ja vähän järjestelin paloja uudelleen ja osan raahasin lattialle. Ei kuulemma apu kelvannut, kun olin muka vain haitaksi. Höh. Mutta enhän minä siitä vielä lannistu.

Yksi kiva homma on myös tuon äipän koulukirjojen ja papereiden ryttääminen, pureskelu ja uudelleenjärjestely. Ne paperit on paljon hienompia tuossa lattialla yhdessä mytyssä ja kirjojen kulmat pitää ehdottomasti olla pureskeltua mallia. Mutta tämäkin on kuulemma kiellettyä.

Noh, on mulla muutakin mielessä. Olen nimittäin löytänyt itsestäni uusia puolia ja innostunut pureskelemaan ohuita sähköjohtoja. :D Tähän mennessä olen jo poikkassut parit jouluvalot, kaiuttimen johdot ja nyt tänään uusimpana jonkin tietokoneen johdon, sillä seuraamuksella että näyttö on nykyään pimeä. Vitsit mä olen hyvä! :D Äipän johtoihin en uskalla koskea ja se on muutenkin ne ohuimmat johdot piilottanut, etten pääse niihin käsiksi, mutta kaikki ihmiset eivät ole yhtä viekkaita.
Äippä uhkasi että se ostaa mulle pian jonkun ison koiranluun, jota saan pureskella, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Ja enkä minä normaalisti näin ilkikurinen ole, mutta joskus on vaan kiva keksiä jekkuja ihmisten pään menoksi.

Hmmm... Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?