Siis mä en kyllä tajua tätä nykyistä järjestelyä ollenkaan. Miksi vaan
Kisu saa lihaa mutta mä en saa? Miks mun pitää syödä sitä lääkeruokaa
tällä hetkellä? Äippä vaan selittää että on tärkeää että mun kiteet
liukenee ja mä paranen ja mun parhaaksihan tämä jne jne. Ihan typerää
silti, sanon minä!
Tiettekö kuinka masentavaa on katsella kun Kisu saa herkutella
maukkaalla verisellä lihalla ja kun katson omaan kuppiini, niin mitä
siellä onkaan, typerää pussiruokaa. Pyh. Olen yrittänyt vedota äippään
surullisella katseella ja syömälakolla, mutta ei auta. Päätin ryhtyä
jopa kuivaruokalakkoon, jolloin äippä meni jo pienoiseen paniikkiin,
mutta kyllä mä sitten taas söin niitä kuivaruokia, ihan hyväähän se on.
Ja tiedättekö millaisen jekun se mulle tänään teki? Juksasi mut syömään
sitä pussiruokaa oikein kunnolla. Se laittoi mun ruokakaapilta
raksujonon johtamaan mun kupille ja kun mä yksitellen söin niitä
nappuloita ja lähenin kuppia niin niinhän siinä sitten kävi, että nälkä
kasvoi syödessä ja mun oli pakko syödä sitä pussiruokaakin oikein
kunnon satsi. Äippä oli tyytyväinen juoneensa ja meinaa käyttää sitä
uudestaan. Mutta arvatkaas, menenkö siihen lankaan enää? ;) Joinakin
päivinä vaan toi pussiruoka ei maistu, koitti äippä mitä tahansa,
joskus se sitten taas on ihan hyvää. Mutta ei se silti vedä vertoja
lihalle... :(
lauantai, 11. marraskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.