Siis mä en kyllä tajua tätä nykyistä järjestelyä ollenkaan. Miksi vaan Kisu saa lihaa mutta mä en saa? Miks mun pitää syödä sitä lääkeruokaa tällä hetkellä? Äippä vaan selittää että on tärkeää että mun kiteet liukenee ja mä paranen ja mun parhaaksihan tämä jne jne. Ihan typerää silti, sanon minä!
Tiettekö kuinka masentavaa on katsella kun Kisu saa herkutella maukkaalla verisellä lihalla ja kun katson omaan kuppiini, niin mitä siellä onkaan, typerää pussiruokaa. Pyh. Olen yrittänyt vedota äippään surullisella katseella ja syömälakolla, mutta ei auta. Päätin ryhtyä jopa kuivaruokalakkoon, jolloin äippä meni jo pienoiseen paniikkiin, mutta kyllä mä sitten taas söin niitä kuivaruokia, ihan hyväähän se on.

Ja tiedättekö millaisen jekun se mulle tänään teki? Juksasi mut syömään sitä pussiruokaa oikein kunnolla. Se laittoi mun ruokakaapilta raksujonon johtamaan mun kupille ja kun mä yksitellen söin niitä nappuloita ja lähenin kuppia niin niinhän siinä sitten kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja mun oli pakko syödä sitä pussiruokaakin oikein kunnon satsi. Äippä oli tyytyväinen juoneensa ja meinaa käyttää sitä uudestaan. Mutta arvatkaas, menenkö siihen lankaan enää? ;) Joinakin päivinä vaan toi pussiruoka ei maistu, koitti äippä mitä tahansa, joskus se sitten taas on ihan hyvää. Mutta ei se silti vedä vertoja lihalle... :(