Meillä tallusteli täällä kotona perjantaina joku outo jättiläiskissa.
Sillä oli musta häntä ja korvat ja se oli muutenkin ihan musta.
Arvatkaas mikä se oli. Mun äippä! Se oli kuulemma johonkin
Halloweenipippaloihin lähdössä kissakuteissa ja voi ziisus että se oli
pelottavan näkönen! Siis oikeesti, mä pelästyin sitä ihan hirveesti,
kun se tuli mun näkökenttääni. Onhan se aika järkytys kun yhtäkkiä
omassa talossa käppäilee itseään monta kertaa korkeampi kissa häntä
heiluen.
Kisukin tuijotti sitä silmät lautasen kokosena, mutta tunnisti silti
nopeasti, että äippähän se olikin. Mutta mä en järkytykseltäni millään
uskonut, että se on mun äippäni siinä naamioituneena. Äippä yritti
tulla juttelemaan mulle, mutta mä vaan pörhistin kaikki karvani ja
vedin häntäni niin paksuksi ettei äippä oo kuulemma ikinä nähnyt sitä
niin paksuna. Luikin äkkiä sängyn alle piiloon ja kun äippä sit äkkiä
otti asusteet pois päältä, en vieläkään voinut uskoa että se
jättiläiskissa olikin mun oma äippäni. Hitto että mä pelästyin, että
tänne oli joku tunkeilija tullut tosta noin vaan sisälle. Toivottavasti
se jättiläiskissa ei enää tule takaisin.
Tiettekö, siellä on
nyt tosi kamala keli ulkona. Plussa-asteita on jonkin verran ja lumi on
vähän jo sulanut ja siellä on sellasta ällöä märkää loskaa joka
paikassa. Toivottavasti noi kaikki kivat lumet ei nyt sitten sula
tollaseksi moskaksi.
maanantai, 6. marraskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.