Meillä tallusteli täällä kotona perjantaina joku outo jättiläiskissa. Sillä oli musta häntä ja korvat ja se oli muutenkin ihan musta. Arvatkaas mikä se oli. Mun äippä! Se oli kuulemma johonkin Halloweenipippaloihin lähdössä kissakuteissa ja voi ziisus että se oli pelottavan näkönen! Siis oikeesti, mä pelästyin sitä ihan hirveesti, kun se tuli mun näkökenttääni. Onhan se aika järkytys kun yhtäkkiä omassa talossa käppäilee itseään monta kertaa korkeampi kissa häntä heiluen.
Kisukin tuijotti sitä silmät lautasen kokosena, mutta tunnisti silti nopeasti, että äippähän se olikin. Mutta mä en järkytykseltäni millään uskonut, että se on mun äippäni siinä naamioituneena. Äippä yritti tulla juttelemaan mulle, mutta mä vaan pörhistin kaikki karvani ja vedin häntäni niin paksuksi ettei äippä oo kuulemma ikinä nähnyt sitä niin paksuna. Luikin äkkiä sängyn alle piiloon ja kun äippä sit äkkiä otti asusteet pois päältä, en vieläkään voinut uskoa että se jättiläiskissa olikin mun oma äippäni. Hitto että mä pelästyin, että tänne oli joku tunkeilija tullut tosta noin vaan sisälle. Toivottavasti se jättiläiskissa ei enää tule takaisin.

Tiettekö, siellä on nyt tosi kamala keli ulkona. Plussa-asteita on jonkin verran ja lumi on vähän jo sulanut ja siellä on sellasta ällöä märkää loskaa joka paikassa. Toivottavasti noi kaikki kivat lumet ei nyt sitten sula tollaseksi moskaksi.