Olenkohan mä kipeeksi tulossa? Sain nimittäin aika vakavan hellyyskohtauksen tänä aamuna. Kun äipän herätyskello soi tuttuun tapaan, se iski, kohtaus nimittäin. Kehräsin ja leivoin ja pyörein ja hyörein pitkin sänkyä ja tallustelin äipän päällä. Kun se ei ihan heti vielä noussutkaan ylös, en minäkään vielä viitsinyt mennä oven taakse huutamaan aamupalaa, vaan palasin takaisin sängylle ja asetuin äipän jalkojen päälle makoilemaan. Kun se ei millään noussut ylös, päätin antaa pienet aamupusut poskelle ja kyllähän se sieltä sitten hymyssä suin ylös nousi.
Tää on kyllä aika vakavaa, ei tällainen käyttäytyminen mulle sovi, mähän käyttäydyin ihan kuin tuo yltiöhellyydenkipeä Kisu! Mutku sellaiset aamut vaan on niin ihania, kun saa herätä pehmeästä sängystä, eikä ole Kisua vieressä tilaa valtaamassa. Että kyllä kai kollikerhon jäseneltä satunnaiset hellyydenosoitukset palvelijoita kohtaan sallitaan?