Pyh, ei toi Wallu taida oikeasti kipeä olla, kunhan kerää jotain säälipisteitä tolta mammalta. Ihan varmaan. Yritin mennä sitä vähän hoivaamaan kun se tuossa sängyllä taas nukkui ja sainkin aluksi pestä sen naamaa oikein kunnolla ja Wallukin vähän nuolas mun nassuani. Mutta olishan se pitänyt arvata mikä noilla miehillä on aina mielessä, painiminen tietysti...
Tässä olen juuri antanut Wallulle perusteellisen naamapesun (äippä ei ehtinyt ottaa kuvaa siitä) ja nyt Wallu vuorostaan pesee vähän mua.


Mutta olishan mun pitänyt se tietää että Wallu nuolee mun naamaani tuolla tavalla ainoastaan silloin kun pyytää mua painimatsiin. Yritin vielä epätoivoisesti nuolla sitä ja ehdottaa lempeämpää puuhaa, mutta ei, se kävi jo kaulaan kiinni


Otin Wallun kolmitassuhalaukseen ja purin takaisin


Josta se vasta suuttuikin ja mun piti äkkiä alkaa lepyyttelemään ja toppuuttelemaan sitä


Mutta sitten se ryökäle kävikin oikein kunnolla tosissaan käsiksi ja tässä vaiheessa äipän oli taas kerran pakko tulla väliin kun mä huusin apua.


Kattokaa nyt sitä, ei tollasella jätkälle uskalla ryppyillä. Se jäi vielä odottelemaan että olisin tullut uudestaan painimaan kun lähdin karkuun sängyn alle, mutta en tasan mennyt takaisin!


Höh, ihan tyhmää kun se on tollanen. Ensin on niin kovin kipeänä ja sitten kun yrittää vähän hoivata, saa turpiinsa.
Ja kuten ehkä huomaattekin, on Wallu siis ollut tänään paljon pirteämpi eiliseen verrattuna, mutta eläinlääkäriin joutuu kuulemma kyllä heti ensi viikolla, vaikka se yrittäisikin meille esittää että on kunnossa. Miehet on just tollasii, ei pysty näyttämään herkkää kohtaansa ja huonoa oloaan vaan pitää esittää jotain kovista.