Täytyy minunkin tulla heti tänne uuteen hienoon päiväkirjaan raapustamaan. :D Meillä kävi eilen nimittäin sellainen pieni mini-ihminen! Viimeksi kun näin sen, se oli vieläkin pienempi, makoili vaan jossain korissa, mutta nyt se jo konttasi pitkin lattiota. Jestas että oli suuri järkytys kun tulin sisälle ja kuulin kamalaa kolinaa, kun tämä mini-ihminen veti keittiön kaapista muovikippoja lattialle, aikuisten naureskellessa vieressä. Miksi se niin sai tehdä? Jos minä olisin tehnyt samoin, olisi saanut äkkilähdön ja vihaiset huudot päälle. Se mini-ihminen tuijotti minua koko ajan ja minäkin vahtasin sitä silmät pyöreenä.
Wallua koko otus ei jaksanut alkuihmetyksen jälkeen lainkaan kiinnostaa, mutta minun oli pakko seurata sen touhuja koko ajan pienen matkan päästä. Onneksi se ei ollut sitä lajia, joka huutaa ja kiljuu koko ajan vaan ihmeen hiljaa se oli paria kiljahdusta lukuunottamatta. Ihan mielenkiintoinen kaveri loppujen lopuksi. Vähän arvaamaton se oli liikkeistään, joten varmuuden vuoksi pysyttelin kauempana.