Kissakuvahaasteessa ollaan pettyneitä tällä viikolla. Vaikka me ollaankin nyt Kissakuvahaasteen väliaikaisia haastevalvojia, osallistutaan me silti tuttaan tapaan haastikseen.

Äippä kaiveli musta kaksi tosi vanhaa kuvaa esille ja tässä ne tulee.
Ekassa kuvassa olen vähän pettynyt äiskään kun se laittoi mun päälleni todella epäkollimaisen vaaleenpunaisen kukkapyyhkeen. Siis voi jestas, eihän tällanen sovi kovalle kollille ollenkaan.

Ja tässä toisessa kuvassa oon vuorostani pettynyt Kisuun, kun se tuli pilaamaan mun hyvät päikkärit änkeemällä ihan tohon karvoihin kiinni. Kyllä jotain hajurakoa vois pitää, kiitos.

Ja sit Kisu. Sille suurin pettymys, jonka se joutuu joka päivä kokemaan, on se ettei se saa ruokaa aina kun haluaisi. :D Kyllä se aina keittiössä ollessaan yrittää ruinata, että eikö nyt voisi jo olla ruoka-aika ja sitten se huutaa siinä korvia särkevästi, että antaakaa nyt mulle ruokaa-aa, kuolen nälkään. Mut aika usein se joutuu pettymään, kun äippä ei lipsu, laihis pitää ja ylimääräistä ruokaa ei tipu.

Ja sit toinen asia, mistä toi ei tykkää on se kun äippä vie sen talvella valjastelemaan. On meinaan aika pettyneen näköistä likkaa silloin kun äippä sen kanssa talvella lähtee ulkoilemaan. :D Toi likka kun ei tykkää talvesta yhtään, taitaa lumi olla liian kylmää ja märkää sen hienoille neititassuille. Eihän se ulkoile talvisin ulkotarhassakaan. Pääasiassa se kesällä sitten vaan valjasteleekin.

"Hui iik! Täällähän on kylmää ja kamalaa lunta! Äkkiä sisälle nyt"

"En tykkää. Joko mennään pois?"